Kiusaamiseen ”puuttuminen” ja ”auttaminen” yhteiskunnassamme on pelkkää valhetta.

Lehtien otsikoissa on pyörinyt paljon eri kiusaamistapauksia, joissa koulut ja opetusministeriö ottaa kantaa asiaan omalla tavallaan. Aina pulkahtavat vakio sanat ”surullisia tapauksia”, ”harkitaan asiaa”, ”koulumme ei ole huomannut mitään kiusaamista”, ”meillä ei ole riittäviä valtuuksia puuttua kiusaamiseen” jne. Mitään ei tehdä vaan sama vanha kaava pyörii oravanpyöränä eteenpäin. Aina mietitään uusia lakialoitteita ja siltikään ei saada tehtyä mitään oikeasti järkevää kiusaamistilanteen ehkäisemiseksi ja lopettamiseksi. Uutinen, jossa opetusministeriö aikoo ”tehdä” asialle jotain on mielestäni täysi vitsi. Vuosien aikana sama touhu on nähty jo, mitään ei ole saatu aikaan vaan puhutaan mitä sylki suuhun tuo. Harkitaan asioita ja pohditaan vuosi tolkulla mutta mitään ei saada kuitenkaan tehtyä.

”Ministeri muistuttaa, että jos on tullut kiusatuksi, ei riitä, että kiusaaminen loppuu. Kiusaamiskokemuksia tulisi voida työstää myös kiusaamisen loppumisen jälkeen.

– Edelleen tulee vastaan tilanteita vastaan, joissa koulu ei ole riittävällä tavalla puuttunut kiusaamiseen ja vanhemmat ovat kokeneet jääneensä yksin lapsesta puhumattakaan. Tilanteet ovat äärimmäisen surullisia.”

Yllä olevia lauseita ei ministeri tainnut ajatella ihan loppuun. Mitä jos ei kertakaikkiaan ole varaa asioiden työstämiseen tai avun hakemiseen? Sillä mitään apua ei nykyään saa. Omasta kokemusesta kiusattuna koulussa jouksutettiin kuraattorille ja siitä erilaisiin yhteiskeskusteluihin kiusaajan kanssa. Sama ralli jatkui silti, eikä mikään pysäyttänyt tilannetta. Aina vain tokaistiin että tilanteelle ei voi tehdä mitään tai ei ole valtuuksia tehdä asioille mitään ja nyt vaihdat koulua. Vaihdoin 5 kertaa koulua rajun kiusaamisen vuoksi ja kiusaajathan ei koskaan myöntäneet mitään, vika oli aina kiusatussa. Loppujen lopuksi suoritin peruskoulu loppuun ja sen jälkeenkään apua ei herunut mistään. Kammoni opiskeluun kesti vuosia ja aina ”ymmärrettiin” tilanteeni, mutta siihen se sitten jäikin. Sairainta on se, että puolustaa ei saa itseään. Se, että 5 kiusaajaa yrittää hakata sinut ja puolustat joudut itse pahaan kuseen suoraan sanottuna, vaikka hengestä olisi kyse. Itse sen kokeneena tiedän. Tervettä järkeä näitten asioiden ajatteluun ei enää käytetä kouluissa.

Täysi-ikäisenä avun hakeminen on haasteellista, sillä kaikki tarpeellinen ja auttava apu on maksullista. Traumaterapiat ovat yli kalliita varsinkin pienituloisille, joilla ei kertakaikkiaan ole varaa maksaa hoidosta, vaikka apua haluaisi kuinka paljon. Lisänä se, että pahoin traumatisoituneena ei välttämättä enää kykene opiskelemaan tai etenemään elämässään vaan katoaa muitten joukkoon vailla apua. Ainoa apu mitä saat on paperi sairaseläkkeelle laitosta ja luukulta toiselle juoksemista. Harvat jaksavat taistella eteenpäin ja siihen se sitten jääkin. Tämä vie monen ihmishengen eri tavoin. Joko kiusaamisen vuoksi aiheutunut kuolema tai kiusattu ei vain enää jaksa elää. 

Näitä järkyttäviä tarinoita löytyy jatkuvasti lisää ja silti vain surkutellaan, kamalaa kun ei tehty asialle mitään, että jatkossa tehdään uusia pykäliä ja sitä sun tätä paskaa. Siltikään ei mitään tapahdu. Vituttaa kertakaikkiaan tämä koulujen ja opetusministeriön toiminta, jossa tehdään kiusaamisen vastaisia päiviä jne. Ei se auta asiaa, vaan kiusaamisiin pitää puuttua oikeasti rajulla kädellä. Mutta sitä ei yhteiskunnassamme tehdä, vaan sama touhu jatkuu vuosien jälkeen!