”Minä olen läsnä aina. Minä olen kaikkialla. Jokaisessa hetkessä on minun varjoni paino. Hengitä minua. Taistele minua vastaan. Taistele turhaan. Sillä minä olen kipu. Minä olen kaikki.”
EVS -ohjelmassa 26.10 oli aiheena paniikkihäiriö, jossa Lotta Näkyvä kertoi oman kokemuksensa psyykkisestä sairastumisesta. Lotta kertoi olleensa todella ahdistunut viime kesänä ja miettineensä jopa itsemurhaa. Sairastumisensa aikoihin hän oli kohdannut myös läheisensä poismenon.
Lapsuudessa saadut tai saamattomat psyykkiset voimavarat vaikuttavat kunkin tervehtymiseen tai pahimmillaan vaikeaan traumatisoitumiseen. Myös rakkaan ihmisen poismeno on iso järkytys ihmiselle ja ihmisen varhaiskehityksessä koettu psyykkinen tasapaino vaikuttaa kaikkiin kokemiimme henkisiä voimavaroja kuluttaviin kokemuksiimme.
Ensin ollaan itsemurha mielessä ja hetken päästä hymyillään ja kerrotaan että nyt ollaan täysin tervehtyneitä. Mun mielestä tässä annetaan liian hääppöinen kuva millaista on olla psyykkisesti sairas. Se jopa loukkaa niitä, jotka kamppailevat joka päivä sairauksiensa kanssa. Mun mielestä pitäisi kertoa tälläisissä asioissa täysi totuus. Joskus menee hyvin ja joskus taas ryvetään suossa ja kaikki on hankalaa. Jotkut meistä elävät ikuisesti psyykkisien sairauksien kanssa ja se on vain taistelemista.
Käytännössä vaikeista masennuksista tervehtymiseen menee terapiassa vähintään reilu vuosi suosituksina vaikeisiin psyykkisiin vaurioihin on 3 vuoden terapia mistä monet tarvitsevat vielä jatkoterapiaa jne. Käytännössä jonotat kuukauden terveysasemalta aikaa lääkärille mikä kirjoittaa lähetteen mielenterveystoimistoon. Tästä 3 kk odottamisesta lähete on mielenterveystoimiston käsittelyssä ja aika vaihtelee riippuen miten ruuhkautunut asiakasjärjestelmä on kyseissää paikassa. Lisänä onko mahdollisesti eri lomien ajankohdat päällä tai jos joku työntekijä on lomalla, sairaana tms. Lopulta, kun saat jossain vaiheessa pitkän ajan odotettuasi vastaanottoajan mielenterveystoimistoon, josta lähetetään B todistus Kelaan.
Tänä aikana odotetaan kuukausia hyväksyykö Kela terapiaa sinulle. Mikäli Kela hyväksyy terapian alkaa terapeutin etsiminen. Sekään ei ole niin yksiselitteistä vaan pitkän prosessi ellei käy hyvä tuuri ja löydy juuri oikea terapeutti joka suostuu ottamaan sinut asiakkaakseen. Jos taas terapeutti ei ole sopiva niin maksat käynnin itse. Tästä taas uuden terapeutin etsimiseen ja lasku tiskiin ja kierre jatkuu. Jos terapeuttia ei löydy se onkin sitten vain odottamista.
Jokaiselle suunnitellaan omanlainen terapia ja sen pituus, mutta tässä puhutaan yleensä vuosista kolmeen vuoteen. Josta mahdollinen terapian jatkolähete kelaan, joka ei myöskään ole niin helppoa jos kela kumoaa terapiaan pääsyn. Harvoilla on mahdollisuutta kuitenkin maksaa Kelan kustantamasta terapiasta edes omavastuuta. Esim. Opiskelijat, työttömät, eläkkeellä olevat jne.
Mikäli satut kuulumaan siihen etuoikeutettujen ryhmään, joilla on mahdollisuus maksaa terapia itse hoitoon pääset heti. Julkisella puolella nämä ns. ”ihme” parantumiset vakavasta psyykkisestä sairaudesta eivät tapahdu parissa kuukaudessa, kuten EVS- ohjelmassa oli Lotan tarinassa annettu ymmärtää.
Parantuminen tässä ajassa on todella erikoista. Polku hoitoon ja terapiaan julkisella sektorilla käyvillä on erittäin monimutkainen ja erilainen, kuin yksityissektorilla käyvillä. Missä raha mahdollistaa toimivan ja tehokkaan kuntoutumisen ja pikaisen avun saannin.
Itse olen 8 v sairastanut paniikkihäiriötä ym. Ja vaurioitunut traumaattisesti rankoista kokemuksista lapsuudessani ja nuoruudessani. Kokemani rankka kiusaaminen on yksi syy näiden vaurioiden syntymiseen. Minulle on kokeiltu monenlaisia lääkkeitä ja 2 krt viikossa väliltä kerran kuukaudessa julkisella puolella käymääni 45 minuutin psykiatrin keskusteluun. Lääkäriä olen tavannut kerran tai kaksi vuodessa, riippuen paljon siitä millainen tilanne on ja tuleeko potilaalle mahdollisia muutoksia lääkitykseen tms. Yksityiseen terapiaan minulla ei ole varaa sillä minulla on opintolaina ja maksan kaikki laskuni itse sekä vuokrani. Niinpä täytyy pärjätä ns. Omillaan jaksoi tai ei. Lotta Näkyvän haastattelu antoi kuvan miten hänen kohdallaan kertomistaan rankoista itsetuhoisista ajatuksista ja kovasta masennuksesta parannutaan todella nopeasti. Ihminen on hyvin nopeasti terve ja kaikki on hyvin. Joissakin sairauksissa asia ei ole niin yksiselitteinen. Esim. Paniikkihäiriön kanssa kamppaillaan joskus enemmän ja joskus on helpompia hetkiä. Mikäli on muitakin rankkoja sairauksia paniikkihäiriön lisäksi tilanne on todella vaikea. Paniikkihäiriön kanssa täytyy yrittää vain osata ja oppia elämään, jos se on mahdollista. Ne onnekkaat, joilla on hyvä tuuri päästä hoitoon hyvissä ajoin ja on ns. Parantunut kyseisestä häiriöstä.
Vuosia sairastaneena on törkeää, minun mielestä että haastattelija ja haastateltava antoi todella erikoisen mielikuvan paniikkihäiriöstä. Se on kuin influenssa, josta tervehtyy kuin sormia napsauttamalla. Joka ei pidä paikkaansa suurimmalla osalla paniikkihäiriötä sairastavilla.
Tästä saa sen kuvan että moni työnantaja ei välttämättä koskaan ymmärrä mitä oikeasti on vakavien sairauksien ja häiriöiden kanssa eläminen. Kuukaudessa tervehtyy ja laitetaan kengät jalkaan ja metsään juoksemaan niin parannutaan. Ei se niin mene. Mutta tälläisen kuvan tästä sain. Hoito toimii sellaisilla hyvin joilta löytyy ylimääräistä rahaa taskusta niin hoitokin on sitä, mutta julkisen sektorin hoito on aivan toista.
Miettikäämme tilanne niin päin että Lotta kävisi julkisella sektorilla hoidossa, olisiko hän saanut hoitoa ja parantunut parissa kuukaudessa?
Tällä hetkellä hän vasta odottaisi hoitojonossa lähetteen eteenpäin menemistä mielenterveystoimistoon. Moni itsemurhaa miettinyt odottaa hoitoa edelleenkin eikä välttämättä ehdi hoitoon ajoissa, koska jonot ovat todella pitkät. Yrittäkäämme siis samaistua heidän tilanteeseensa ja nähdä valoa tunnelin päässä. Monella sitä ei ole ja jonotus on niin pitkä että moni päätyy ratkaisemaan tilanteen itsemurhalla. Sillä se hoituu nopeammin, kuin hoitoon pääseminen. Byrokratia ja raha. Tässä vastaus.
Viimeisimmät kommentit